maanantai 21. elokuuta 2017

Iltatunnelmia pilvien väistyessä!



Ajelimme eilen Rautalammin puolelle katselemaan illan valoa. Pilvet kaikkosivat siinä rannalla ollessamme ja illan aurinko kultasi Niiniveden. Kaunista ja rauhoittavaa viikonlopun murheellisten uutisten vastapainoksi..

                                           Säynetsalmi 20.8.-17





                                      Hyvää alkanutta viikkoa!

tiistai 15. elokuuta 2017

Metsäistä

Tähän vuodenaikaan on mukavaa kierrellä metsäluonnossa.  Kanervat kukkivat nyt runsaasti ja marjat kypsyvät.


 Mustikoita on aika runsaasti , mutta sadesää on pehmentänyt marjat.  Vadelma-aikakin
 on alkanut.
 Sieniä, niiden satokausi on alkanut. Ensimmäiset rouskutkin on poimittu ja kanttarellit, niitä alkaa olla paikoin runsaasti.
                                         
                                             Tattiaikakin on jo. Herkkutatit, ne vaan ovat
                                             meidän suosikkeja.
    
                       Lähimetsässä asuu palokärki, tälläistä jälkeä  on useammassa kuusessa. 

                               Kyllä metsässä on mukavaa Sissinkin mielestä!                 



maanantai 7. elokuuta 2017

Kiva haaste!

Sain puutarha-aiheisen kiitollisuushaasteen Annelilta  Pihakuiskaajan blogin pitäjältä jo viime kuussa, kiitos mukavasta  haasteesta.
 Puutarhani on ollut vähän huonolla hoidolla tänä kesänä, mutta iloa  se tuo edelleen joka päivä
 Kiitollisuuspäiväkirjaa en ole pitänyt, mutta 7 kuvaa ilon ja kiitollisuuden aiheista kokosin tähän. 
                                        Kukat, joihin liittyy mukavia muistoja!


 Krassiaika! Siemenet näihin sain vuosia sitten sisarentyttäreltä, joka asui silloin Ranskassa Bretagnessa. Villeinä siellä kasvavat ja hyvin ovat kukkineet pihallamme vuodesta toiseen  ja tänäkin kesänä kerään jälleen siemenet talteen.


 Akileijat, joita putkahtelee siellä sun täällä tonttimme  kulmilla. Kukkivat edelleen. Alku näihin on lapsuuskotini vanhan aittarivistön edestä.

Iloinen asia on myös sadesäälläkin kauniisti kukkivat köynnökset, Erityisen hyvin viihtýy mustasilmäsusanna.

Pihapiiristä  löytyy leikkimökki, jonka mieheni vuosia sitten rakensi  lastenlasten iloksi. Omat lapsenlapsemme ovat kasvaneet, eivätkä juurikaan enää siellä viihdy. Onneksi välillä vierailee pienempiä lapsia jotka nauttivat päästessään sinne leikkimään. Kuva  viime kuukaudelta, jolloin turkulaiset pikkutytöt viihtyivät siellä erityisen hyvin.

 Erityisen iloinen olen kun siilit viihtyvät vuodesta toiseen meillä, vaikka koiramme niitä vähäsen hätytteleekin. 
                                            Siililapsi on jo isoksi kasvanut ja asustaa usein
                                            herukkapensaan alla.

      Vihdoinkin saapuivat ensimmäiset perhosvieraat. niitä on ilo katsella aina.
                                Keisarinviitta

 Tänä kesänä ei kovinkaan paljoa ole ollut kauniita ja lämpimiä päiviä.  Niistä harvoista lämpimistä päivistä nauttii sitäkin enemmän ja istahtaa mielellään lueskelemaan ulos terassille. 


                     En osaa taaskaan nimetä ketään jatkamaan haastetta, mutta jospa joku  nappaa 
                     mukaansa:)

                                 Hyvää viikonalkua!

perjantai 4. elokuuta 2017

Kuukauden vaihtuessa

Vilkkaanpuoleista on ollut viikon aikana!  Viime viikolla nuorempi tytär puolisoineen  tuli pienelle lomaselle ja lauantaina suuntasimme Kuopion pohjoispuolelle, Maaningalle.
  
 Ja nyt pieni söpöysvaroitus, nämä pienet koiravauvat olivat käydessämme kolmeviikkoisia...
                                    Seitsemän Lagotton pentua, suloisia palleroita.
                                           Ylpeä äiti, nimeltänsä Suklaa.
                                             Yksi näistä, olisiko tämä, muuttaa tyttären kotiin myöhemmin.

 Maanantai-aamuna ajelimme kohden Vantaata muutamaksi päiväksi lasten seuraksi, koska vanhemmilla lomat olivat loppuneet tältä kesältä. 
  Tutut polut odottivat Vantaan ja Sipoon luonnossa. Sissi nauttii näissä maisemissa ja niin minäkin.


                           Rauhallista on kulkea pitkin viljapeltojen halki kulkevaa kylätietä.

 Kotiin keskiviikkoiltana sadesäällä, ja sitä sadetta on riittänyt.  Vähän aurinkoakin tosin välillä.
  
Viikonloppu tulossa ja tuttuja vieraita!  Toivottavasti sateet väistyvät! Parhaillaankin vettä tulee kuin saavista kaatamalla!

                               

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Suvisunnuntaina

 Tulihan se sieltä, se kesä kumminkin! Aurinko helottaa täydeltä terältä ja marjat kypsyvät. 
Mustikat ovat vielä osittain raakoja, joten ei vielä kiirettä poimimaan.


Tällä viikolla olen kuvaillut luonnonkukkia ja tähän poimin sinisiä ja valkoisia kukkasia niityiltä ja vesistöjen varsilta, sekä vähän pihaltakin.

                                         " Aikaan sinikellojen" Iki-ihanat kissankellot
                                            sateella.
                                                 Ja poutasäällä

                                                 Harakankellot kukkivat vieläkin.

                                             Karpaattien kello omalta pihalta, pieni vielä.
                                            Tämän kesän ostos kuivan paikan koristeeksi.

                                      Sinistä sävyä tässäkin, tunnistatte varmaan? Kasvaa ruukussa terassilla.

                                                                                       Vielä kerran, päivänkakkara, on se niin kesäinen.

                                Vesistöjen kaunotar on  lumme, joka vasta nyt kukkii täällä

                                          Ja järvisätkin vielä kerran, lopettelee jo kukkimistaan

                                      Vähän  erivärisiä tähän loppuun, Ulpukka on 
                                      hauskassa vaiheessa.

                                           Ja kurjenjalka, sekin kasvaa kosteissa paikoissa.

                        Mukavia heinäkuun viimeisiä päiviä!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kuvapoimintoja viikon varrelta

Vaihteleva viikko muutenkin kuin vain ilmojen suhteen. Kesälomalaisia, Kuopiota, mansikoita ja  luonnossa kulkemista kameran kanssa. 

 Alkuviikosta piti ihmetellä kukkia, jotka putkahtivat esiin sukuhaudalla kasvavan tuuhean kuunliljan keskeltä. Arvuuttelin mikä mahtaa olla ja Facebookin luonnonkasviryhmän jäsen kun olen, kysyinkin sieltä. Ja löytyi tieto! Kanadan vuokko. Nyt tässä ihmetellään miten se on tänne päätynyt.

                                    Toinen kukkiva, jota en aiemmin ole tavannut kasvaa joen
                                    rantamilla keskellä maitohorsmapusikossa.
                                            Lehtosinilatva, varmaankin karkulainen jonkun 
                                            puutarhasta.


 Kuopioon oli asiaakin, Rajalasta hankin joitakin kameratarvikkeita, kuten uuden objektiivin lähinnä luontokuvaukseen. Ensimmäiset testikuvat otin Iisveden rantamaisemista illan valossa.
                                          
                                            Takana näkyy Mustolanmäki, paikkakuntamme korkein paikka!
                                             Illan valoa kivikkoihin. Ja taas tästä kuvasta
                                             voi havaita pari hahmoa:)

 Tänä aamuna paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Suunta koiran kanssa joen rannoille katselemaan näkyisikö linnunpoikia. Valoa oli liiankin kanssa ja niitä lintujakin jokunen.
                                           Silkkiuikkujen lapset ovat jo suuria, mutta hyvää huolta emo
                                          niistä pitää edelleen.




                                Suuren hopeapajun latvasta kuului pikkulintujen laulu.
                                Kamera ylöspäin josko saisi kuvaakin.. En pysty tästä kuvasta lajia
                                 tunnistamaan...
                                                                 

 Kirkas paiste vaihtui jälleen sateeksi ja kuivalla poimitut mansikat odottavat jatkojalostusta.

Hyvää heinäkuun viimeistä viikkoa ja poutasäitä!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Sunnuntain retkeilyä Konnuksen kanavan maisemissa

Kaunista ja lämmintä heinäkuista sunnuntaipäivää vietimme Leppävirralla, Konnuksen kanavan ympäristössä, jonne meiltä matkaa melko tasan 50 kilometriä.  Kuviakin taas tuli aika runsaasti.
                                                Vanhempi kanava

Polkuja oli nyt mukava kulkea, ei ollut märkää niinkuin viimeksi käydessä. Pitkospuutkin ihan hyvässä kunnossa.
Vehreää ja vihreää. Vesi niin kirkasta että pohja näkyy.  
                                            Valkea kukkarypäs on järvisätkin, joka viihtyy
                                            vain puhtaissa vesissä.
          
       Välillä poikettiin metsän siimekseen tutkailemaan polkuja ja kiviä.
                                          Huomaatko mitään erikoista kiven keskellä?

                                          Jälleen rannalle..

 Näköjään puita edelleen uitetaan, pitkä tukkilautta kauenpana järvellä.
                  
                                  Kyllä näissä maisemissa taas viihtyi!